Näin Suomen kaikkien aikojen heikoimman yleisurheilun EM-kisojen jälkeen on hyvä pohtia vapaaehtoistoimintaa urheilun näkökulmasta. Tällaiset aiheet ovat olleet tuttu näky eri medioissa tasaisin väliajoin:
Kuten monessa muussa pienessä lajissa, myöskään mäkihypyssä vapaaehtoisten määrä ei ole ollut suuri. Vuosikymmeniä mukana olleet alkoivat pikkuhiljaa ikääntyä ja väsyä, eikä heidän työlleen aina löytynyt jatkajia. – Yle Urheilu 19.11.2017
Vapaaehtoistyöhön on vuosi vuodelta haastavampaa löytää väkeä. – Keskisuomalainen 25.7.2018
Perinteinen selkäranka eli urheilun seuratoiminta on väestön vähenemisen ja ikääntymisen seurauksena hiipunut erityisesti maaseutukunnissa. –Karjalainen 24.2.2017
Talkoo- ja vapaaehtoisväen väheneminen nostetaan usein yhdeksi syyksi sille, että huippu-urheilijoiden kärki on kaventunut vuosi vuodelta. Puhumattakaan kansan liikkumattomuudesta.
Urheiluseurojen talkoolaiset koostuvat yleensä urheilujoista itsestään, vanhemmista ja sukulaisista sekä seurojen aktiiveista. Hiiopin #vapaaehtoinen100 –podcastissa konsultti ja kehittäjä Mikko Mäntylä, jolla on kokemusta koripalloseuroissa toimimisesta, pohtii perinteisen argumentin urheiluseuroissa puhuttaessa olevan se, että talkoissa saadaan kaikki mukaan. Todellisuudessa talkoot usein syrjäyttävät esimerkiksi yksinhuoltajaperheitä. Seurat maineestaan huolimatta eivät ole avoimia kaikille.
Vertailun vuoksi valtakunnallisesti eritysesti sosiaali- ja terveyspuolella perinteisen naapuriavun ja talkootyön tilalle on muodostunut organisoitu vapaaehtoistoiminta. Vapaaehtoiset perehdytetään, vakuutetaan ja heitä huomioidaan vapaaehtoistoimintansa aikana. Vapaaehtoistoiminnan kohteena ja asiakkaana ei naapuriavun mukaisesti olekaan tutut vaan entuudestaan tuntemattomat ihmiset.
Olisiko tämän kaltaisessa organisoidussa vapaaehtoistoiminnassa keino seurojen vapaaehtoistoiminnan elävöittämisessä? Olisi olemassa vapaaehtoistoiminnan koordinaattori, joka perehdyttäisi ja ohjaisi vapaaehtoisia seuroihin – sellaisen lajin pariin, joka vapaaehtoista kiinnostaa. Vapaaehtoisia voisi tulla siis seuroihin toimitsijoiksi tai makkaran myyjiksi myös ulkopuolelta. Näin ollen reservissä olisi muitakin kuin seura-aktiiveja tai vanhempia, jotka eivät välttämättä aina tee edes talkootyötä vapaaehtoisesti. Tällainen järjestely vaatisi urheilu- ja liikuntaseurojen kulttuurin muutosta.
Urheiluvapaaehtoistoiminnan koordinointi voisi olla kunnan tai tulevan maakunnan tehtävä.
Antti
Vaparin blogi 